Matkalla huipulle – alppihiihtäjälupaus Riikka

 

Riikka Honkanen on 17-vuotias alppihiihtäjä Nurmijärven Klaukkalasta.

 

Edustan nurmijärveläistä alppihiihtoseura Alpine Race Team Taaboria ja opiskelen Kuopion Tahkolla alppilukion toisella luokalla. Aloitin alppihiihdon neljävuotiaana. Ensimmäiset laskuni laskin Vihdissä.

 

Kerro kilpaurheilijan arjestasi harjoituskaudella?

 

Arjen rutiinit vaihtelevat todella paljon. Kahta samanlaista viikkoa vuoden aikana ei oikeastaan ole. Esimerkiksi fysiikkaa harjoittelen valmentajani Matti Vestmanin johdolla. Olen tehnyt Matin kanssa yhteistyötä kahdeksanvuotiaasta lähtien. Saliharjoitteluni tapahtuu painonnostosalissa ja se käsittää erilaisia painonnostoharjoituksia, joiden avulla lisätään nopeutta ja voimaa. Sen lisäksi harjoituskauden arkeen kuuluu juoksua ja pyöräilyä – kaiken näköistä.

 

Kerro arjestasi kilpailukaudella ja kilpailujen aikana?

 

Kilpailukaudella keskityn pääasiassa lajiharjoitteluun ja kilpailemiseen. Normaalipäivä alkaa muutaman tunnin aamutreeneillä rinteessä, jonka jälkeen on lounas, pari tuntia lepoa – ehkä päikkärit, muutama tunti koulua kirjojen parissa, jonka jälkeen kevyttä palauttavaa liikuntaa. Illalla käyn polkemassa vielä kuntopyörää. Sen jälkeen vielä kävelylenkki, venyttelyä ja ehkä hieronta. Tällä kaudella starttasin 46 kertaa, joten kauteen mahtuu myös paljon matkustamista.

Kilpailupäivänä keskityn tulevaan. Teen pääni sisällä koko ajan töitä, keskityn omaan tekniikkaani ja tulevaan rataan yksi keppi kerrallaan. Ennen starttia lihakset pitää saada lämpimäksi juoksemalla, hyppimällä, tekemällä kyykkyjä ja venyttelemällä. Ja sen jälkeen vain menoksi.

 

Kerro tavoitteistasi kilpaurheilun suhteen?

 

Tavoitteeni on päästä niin korkealle kun vain on mahdollista. Juniorien MM-mitali oli tavoitteeni, jonka tänä vuonna saavutin. Seuraavaksi tähtäimessä on Eurooppa Cupin kilpailut ja niissä menestyminen sekä pääsy maailmancup-kilpailuihin. Tavoittelen myös parempia eli alhaisempia lähtönumeroita, joiden avulla menestystä on realistista odottaa.

 

Kerro yhteistyökumppaneistasi?

 

Ovat urheilijalle erittäin tärkeitä. Matkustelu ja asuminen kilpailukaudella, leiritykset, valmentajat, välineet ym. nielevät paljon rahaa. Ilman yhteistyökumppaneiden panostusta ei vain pärjää.

 

Kerro pahimmista kilpailijoistasi?

 

He ovat Sveitsin Melanie Meillard ja Aline Danioth. Lahjakkaita ja mukavia tyttöjä. Emme on rinteen ulkopuolella kovin paljoa toistemme kanssa tekemisissä, koska Sveitsin joukkue liikkuu aina tiivisti yhdessä.

 

Kerro kuinka pitkä matka huipulle on?

 

Vielä pitkä. Juniorien suurpujottelun MM-hopea kertoo, että olen oikealla tiellä, mutta vasta tien alussa. Menestyksen eteen teen koko ajan töitä. Aika näyttää, että kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä.

 

Kerro missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?/ Entä 10 vuoden kuluttua?

 

Viiden vuoden kulutta olen päässyt laskemaan maailmancup-osakilpailuja säännöllisesti ja olen vakiinnuttanut paikkani toiselle kierrokselle eli 30:n nopeimman joukkoon. Kymmenen vuoden kuluttua olen maailmancupin vakiolaskija, menestynyt alppihiihdon arvokilpailuissa ja maailmancupeissa hyvin ja taistelen tasaväkisesti mitaleista ja maailmancupin kristallipallosta.

 

Kerro vahvuuksistasi urheilijana?

 

Olen kriittinen itseäni kohtaan. Teen ja toteutan kaikki asiat mahdollisimman tarkasti ja täydellisesti. Olen pitkäjänteinen, en hermostu vähästä ja kestän mielestäni hyvin paineita. Olen myös kohtuullisen pitkä (173 cm) ja se ei suurpujottelussa ole ainakaan haitaksi.

 

Kerro valmentajistasi?

 

Minua valmentavat slovenialaiset Sergei ”Poli” Poljsak ja Bozo Jaklin. He ovat kokeneita ammattivalmentajia, mukavia ja kannustavia. He uskovat minuun ja minä heihin. He tekevät urheilijan eteen paljon töitä.

 

Kerro unelmistasi?

 

Unelmani ovat melko samat kuin tavoitteenikin: olla jossain vaiheessa maailman paras.

 

Kerro vapaa-ajastasi?

 

Vietän vapaa-aikaa kavereideni ja perheeni kanssa. Kilpailukauden aikana vapaata ei oikeastaan ole. Myös koulu vie aikaa. Kun kausi ja koulu ovat ohi niin vapaalla en oikeastaan tee mitään, hengailen kavereideni kanssa ja vietän vapaa-aikaa. Kaverit ja perhe ovat minulle tärkeitä.riikka_yllas_2016[1]



Edellinen sivu